Joonas Könttä KAIKKI YHDESSÄ KÖNTÄSSÄ.

Kiviniemi unohti Churchillin opit

Keskustan puheenjohtajan Mari Kiviniemen ilmoitus luopua Keskustan puheenjohtajasta oli vähintään poliittinen uutispommi, joka sai monen ensin miettimään kyseessä olevan aprillipila. Hänen myöhemmät esiintymisensä televisiossa poistivat kuitenkin tämän vaihtoehdon – Kiviniemi todella luopuu vapaaehtoisesti Keskustan puheenjohtajuudesta. Hänen päätöksensä on varmasti tarkoin harkittu, mutta ihmettelyä se on silti herättänyt ja aiheesta. Mielestäni Päivi Lipponen kuvasi hyvin Uuden Suomen kirjoituksessaan yleisiä tuntoja, joita Kiviniemen päätös sai aikaan.

 

Suomen politiikka on muuttunut raaemmaksi ja tulos tai ulos-ajattelu on tullut jäädäkseen, kuten Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninenkin arvio Ylelle. Kollektiivinen menestys muuttuu aina yksilön epäonnistumiseksi, mikä ei voi olla terve kehityssuunta.

 

Yritysmaailman metodit ovat tulleet osaksi politiikkaa, jossa toisen epäonnistumista on aina odottamassa muutama kilpailija. Kilpailijoilla en tarkoita muita puolueita, sillä muiden puolueiden on täysin luonnollista odottaa hyötyvänsä toisten vastoinkäymisistä. Kilpailija löytyy lähempää, yleensä omien joukosta. Winston Churchillin kerrotaan vastanneen parlamentissa nuoremmalle kansanedustajalle tämän osoittaessa parlamentin toiselle puolelle kysyen, ovatko he niitä vihollisia: ”Ei, he ovat kilpakumppaneita. Viholliset ovat selkämme takana.”

 

On silti mielestäni outoa, kuinka tällaiseen tilanteeseen on päädytty myös politiikassa. Politiikassa vastuun menestyksestä tai menestyksettömyydestä tulisi olla yhteinen ansio tai tappio, joka on saavutettu teoilla ja ohjelmilla – ei kalliilla mainoskampanjoilla, tai yhden henkilön imagolla. On totta, että erityisesti puheenjohtajaan kulminoituu paljon, edustaahan hän puoluettaan esimerkiksi vaaliväittelyissä ja medioissa.

 

Mielestäni tulisi silti ymmärtää, että puheenjohtaja edustaa puolueen yhteisesti hyväksymien teemojen ja ajatusten pohjalta, ei de facto vain omana itsenään. Lähes jokainen puolueenjäsen, kuin äänestäjäkin joutuu tekemään kompromissejä. Vaaleissa onkin löydettävä se puolue, jonka linja on itselleen sopivin. Ei Perussuomalaisten vaalivoitto johtunut vain Timo Soinin karismaattisesta hahmosta, pikemminkin uskosta demokratiaan ja siihen, että asioita voi todella muuttaa.

 

Kiviniemen vapaaehtoinen luopuminen kuvastaa tämän päivän tilannetta laajemminkin, ei vain Keskustassa. Vastaavia esimerkkejä löytyy myös muista puolueista ja näin tullee todennäköisesti olemaan myös jatkossa, valitettavasti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hyvä on että häipyy. Kiviniemen stressinsietokyky on äärimmäisen huono, mikä paljastui jo vuosi sitten. Vaarallinen ominaisuus johtajille riskitilanteissa...

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olisitkos itse valmis lähtemään politiikkaan. Saamaan kaiken sen nimittelyn ja loanheiton niskaasi. Jos myönnät virheesi, sinua pilkataan siitä. Jos muutat näkemystäsi, olet takinkääntäjä. Jos et muuta näkemystäsi, olet lukkiutunut omaan ajatusmaailmaasi etkä kykene näkemään muutosta ympärilläsi.

Tuo paineensietokykykin on suhteellista. Pidin itsekin pienenä virheenä sitä, että Kiviniemi ilmoitti itsenstäänselvyytenä, että Keskusta jää hallituksen ulkopuolelle vaalitappion selvittyä. Mutta kyllähän se toisaalta oli aika todennäköinen vaihtoehto. Presidenttikisa taas oli jo niin valmiiksi pedattu Niinistölle, että Kiviniemen oli siihen turha lähteä. Ei kai puolueen puheenjohtajan ole pakko olla tyhmä vain siksi, että se olisi urheaa. Eihän kukaan muukaan ollut valmis pistämään itseään likoon.

Ja jopa tämän vetäytymisenkin voi ajatella myös paineensiedoksi. Jos ja kun tilanne alkoi näyttämään siltä, että ulkoapäin ja ehkä myös sisältä tilanne kärjistyy puoluetta repivään vääntöön, niin on parempi antaa tilaa toisille vaihtoehdoille. Nyt on vielä aikaa kolme vuotta seuraaviin eduskuntavaaleihin. Sinä aikana uusi puheenjohtaja voi näyttää kykynsä. Keskusta ei ole nyt menettänyt mitään mutta valinnoista riippuen voi olla, että on saanut mahdollisuuden.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

@Lauri:

Niin on, olen samaa mieltä. Nyt sitten kandidaatteina ovat Väyrynen ja Pekkarinen. Varmasti tulee vielä uusiakin nimiä tuolle ehdokaslistalle....(hope so)

EV

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kiviniemen luopuminen ei ollut edes yllätys saati sitten "pommi".

Kiviniemi ei luopunut vapaaehtoisesti, vaan hänen oli pakko, koska hän olisi hävinnyt puoluekokouksessa.
Kiviniemen johdolla Kepu sai historiansa huonoimman eduskuntavaalituloksen.
Kiviniemi mokasi hallitusneuvotteluissa pahoin.

Kiviniemi esti Pekkarisen pääsyn eduskuntaryhmän puheenkohtajaksi.
Kiviniemi taisteli Väyrysen ehdokkuutta vastaan raivokkaasti, mutta ei kuitenkaan lähtenyt itse ehdokkaaksi. Puheenjohtajan velvollisuus on ottaa ehdokkuus tuollaisessa tilanteessa.

Mitä positiivista Kiviniemi on saanut aikaan? Hän on aina lähtenyt alta pois, jotta ei joutuisi kantamaan vastuuta. Eroaminen nyt on pelkuruutta.

Käyttäjän joonaskontta kuva
Joonas Könttä

Juho Joensuulla on todella asiallisia kysymyksiä, joita jokaisen politiikkaan pyrkivän on mietittävä omakohtaisesti. Esittämäsi kysymykset voivat olla juuri niitä seikkoja, jotka vaikuttavat siihen, miksi politiikka ei välttämättä kiinnosta niin paljoa, kuin se parhaimmillaan voisi. Varmasti suurin osa politikoista yrittää parhaansa ja mikäli palkkana on haukkumista ja perättömienkin asioiden levittelyä, niin miettimistä siinä varmasti on.

Sen sijaan Erland Salon analyysiin en itse voi yhtyä. Minulle se oli "pommi", kuten varmaan myös suurelle yleisölle. Puoluekokouksen valinnoista en lähde jossittelemaan, mutta en vieritä missään nimessä Keskustan tappiota yhden ihmisen niskaan - kuten kirjoitin jo blogissani. Kiviniemi on mielestäni yhdesäs muun puoluejohdon kanssa saanut analysoitua Keskustan nykytilannetta ja piirtänyt askelmerkit puolueen terveemmälle toiminnalle niin taloudellisesti, kuin myös vuorovaikutuksellisesti.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Kun nyt menit suhtautumaan positiivisesti kommenttiini, joka ehkä oli enemmän Gröhnille suunnattu, niin saat vielä lisää palautetta. Minusta tuon Kiviniemen lyömisenkin voisi jättää sillä ei hän minusta mitenkään epäonnistunut henkilökohtaisesti. Ja siinä mielessä hänen vetäytymisensä voidaan nähdä myös vahvana henkilökohtaisena puolueen edun asettamisena oman edun edelle.

Tämä nyt ei ehdi seuraavaan puoluekokoukseen mutta heitänpäs sinulle yhden pallon. Entäpä, jos sääntöjä muutettaisiin niin, että valitaan ensin neljän hengen puheenjohtajisto ja heistä sitten puheenjohtaja. Sillä tavallaan asetettaisiin ehdolle asettujille vaatimus, että oman egon on kestettävä se, että lähtee puheenjohtajistoon vaikka ei pääsisikään puheenjohtajaksi. On tavallaan muiden vähättelyä lähteä asenteella, että ellen pääse puheenjohtajaksi niin pienempi asema ei oikeastaan kiinnostakaan.

Käyttäjän joonaskontta kuva
Joonas Könttä

Itse pidän nykyistä mallia hyvänä - se avaa etenkin hieman vähemmän kokeneille tien oppia varapuheenjohtajuuden kautta, ilman, että on heti hypättävä kovimpaan kiirastuleen. Viimeisessä lauseessa on totuuden siemen, mutta toisaalta hävinneille voisi olla hankalaa olla asemassa, jota he eivät ensisijaisesti (mallissasi siis varapuheenjohtajuus) halunneet.

Säilyttäisinkin nykyisen mallin, lähinnä kasvatusta kaivattaisiin niin Keskustassa, kuin aika-ajoin varmasti muissakin puolueissa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ei tuo minun ajatukseni ihan ehdoton vaatimus ollut. Mutta ymmärsit varmaan takana olevan ajatuksen siitä, että tietty määrä nöyryyttä pitäisi olla jokaisella, joka ryhtyy vastuulliseen tehtävään. Mutta asiathan ovat harvoin mustavalkoisia.

Toimituksen poiminnat